Olin parisen viikkoa sitten Pinstriping Finlandin järjestämällä straippauskurssilla. Se kesti viikonlopun verran ja täytyy myöntää, että pieni kipinä siellä iski. Kun katseli shopin hienoa sisustusta ja kuuli ja näki opettajien innostuksen koko hommaan, tuli sellainen olo, että vitsit tuota sutimista mäkin haluan joskus oppia. Edes vähäsen! Koko homman ympärillä oleva kulttuuri kiehtoo. Se elämäntapa ja tyyli ja intohimot ja kaikki on jotenkin todella siistiä, jotain sellaista mihin haluaisi päästä osalliseksi.
Kurssin saldona oli tämä itse suunniteltu ja straipattu naama. Löytyyhän siitä asioita joita olisi voinut tehdä toisin, mutta oon kyllä silti tyytyväinen. Siitä tuli mun näköinen.
Jokatapauksessa harjoitella pitäisi - paljon ja kauan - että kehtaisi edes lausua koko taiteenlajin nimen ääneen. Pitäisi kaivella sukulaisten ulkovarastoista ja latojen seinustoilta liikeneviä vanerikasoja ja maalata niistä itselleen pohjia, mihin olisi näppärä harjoitella. Ja jos sattuisikin tulemaan sen verran onnistunut kuva, että itse on tyytyväinen, sitä ei tarvitsisi pyyhkiä pois.
Ennen kuin oon kumminkaan ehtinyt tonkimaan pölyisiä levykasoja, on täytynyt jo jostain päästä aloittamaan. Ensimmäiseksi aihioksi joutui käytössä ollut ompelurasia. Sitä piti vain pikkuisen työstää ennenkuin pääsi itse kuvan tekoon, josta lisää tuonnempana.
Anoppilassa oli rasian purkuun vähän paremmat puitteet kuin meidän parvekkeella. Eli kamat kainalossa läksin viikonloppuvisiitille. Pienin takaa-ajatuksin vallata yksi pöytä verstaasta.
Omin jäisin kätösin sain ruuvailtua kaikki poikkipuut irti, enkä edes katkaissut yhtäkään tai hukannut ainuttakaan ruuvia.
Purkamisen jälkeen hioin kaikki osat vesihiomapaperilla ja putsasin tärpätillä. Sitten kahvitauolle.
´
Pienen kuivahtamisen ja käsien sulattelun jälkeen oli aika tarttua maailman surkeimpaan ja halvimpaan pensseliin ja ruveta sotkemaan.
Sotkemista se tosiaan oli. Niko toi erittäin uhkarohkeasti auton kuivumaan ihan metrin päähän tuosta mun räppäämisestä. Mitään en kuitenkaan tunnusta sattuneen. Maali oli äärimmäisen perseestä (lue. kamalaa käsiteltävää tai vain käsi maalari). En saanut ohennettua sitä kun olin varautunut pelkällä tärpätillä ja purkin kyljessä käskettiin ohennus tehdä xyleenillä.
No, lopputuloksesta tuli tasaisesti valunut. Sai kelvata kuitenkin.
Tänään parveke oli sen verran lämmin,että tarkenin mennä sinne straippivehkeiden kanssa. Jotain sain aikaiseksi, ainakin keltapunaiset kynsinauhat.
Katotaan nyt kun se kuivuu, että onko siinä mitään tänne jaettavaa.
Tässä parin päivän aikana oon myös tehnyt parit onnistuneet ompelujutut jotka pääsee tänne seuraavaksi. Housuja ja kassia luvassa.
